Oli taas tänään jotenkin hirveän jännä olo. Jännitin tietty kemian koetta, mutta siinä oli jotain muutakin.

Istuin liian lähellä sua ruokalassa. Näin sut koko ajan. Näin sun virneen ja kuulin sun omahyväisen naurun.

Tai kun S puhui sun kanssa äikässä eilen. Mä olin vaan, että hei, mä en oo täällä.

Ärsyttää, kun annan sun saada mun olon tälläiseksi. Oon niin hemmetin epävarma koko ajan.