Tekisitkö

sen minulle,

kysyit

ja nostit kätesi,

kohti kyyneltä

kädelläni.

Puristus

oli lämmin

kun vilkaisit

lääkkeitä toisessa

hikisessä kädessä.

Päästäisitkö

minut pois,

jonnekkin

missä minuun ei enää sattuisi?

Miksi se tuntuu

nyt niin väärältä

ja oikealta

kun seison tässä

hääpäivänämme,

tietäen,

ettet enää ole

kotona

kun tulen itkien,

pyyhkimässä kyyneleitäni,

kun tulen

viemästä kynttilöitä,

sinun haudallesi,

kun kärsimys lakkasi,

kun hymy jähmettyi

kasvoillesi,

kun se oli viimein ohi.