Ironic.

 

"An old man turned ninety-eight
He won the lottery and died the next day"


"Mr. Play It Safe was afraid to fly
He packed his suitcase and kissed his kids good-bye
He waited his whole damn life to take that flight
And as the plane crashed down he thought
"Well, isn't this nice."
And isn't it ironic ... don't you think"

Sori

 

Kaksi aivan erilaista biisiä.

Juuri nyt on ehkä hieman ironinen olo. Niinkuin Alanis Morrisette lauloi, kuin kymmenen tuhatta lusikkaa, kun kaikki mitä tarvitsisit olisi veitsi.

 

En mä tiedä. On vaan jotenkin sellanen olo.

Mutta hyvällä tavalla.

Järkevää tekstiä, mä tiedän.

 

 

Tajusin yhden asian tänään. Tajusin, miten hyvälle tuntuu, kun tuuli virtaa sormien läpi ja aurinko paistaa hiuksiin. Tajusin miten hyvälle kevät tuntuu.

Kuin kaikki olisi täynnä perhosia ja auringon paistetta.

"Hän taas tanssii tahtiin valssin ja lehmus tuulessa, huokailee. Vanhan talon puuseinää, aurinko salaa, suutelee. Hän on täällä taas, kuinka sua kaipasin, täällä taas, talven yli odotin ja täällä taas, Neiti Kevät on tullut kaupunkiin."

"Murtuu huulet, kylmän talven, kaiken alkaa taas uudelleen."

Tajusin, ettei mun tarvitse olla sellainen, kuin ihmisten mielestä mun pitäisi olla. Ei mun tarvitse muuttaa itseäni. Kyllä mä saan tanssia kaupan hedelmäosastolla, jos tanssittaa. Tai saan mä itkeä koulussa, jos kuulen jotain kamalaa.

Miksen saisi?

Kyllä kaikkiin joskus sattuu.

Kyllä kaikki on joskus, edes pienen välähtävän hetken onnellisia.

Ja kyllä jokainen osaa hymyillä.

Eikä kenenkään tarvitse mennä siihen muottiin, joka on jostain tullut.

Sitä vaan niin helposti eksyy, hukkaa itsensä.

Uskokaa mua.

Mulle on käynyt niin.