Tuuli tunkeutuu,
lämpimänä,
lävitseni,
tuoden mieleen
kaikki vanhat muistot,
kaiken sen kivun
kaikki ne sanat,
ja kun nään sinut
minun tekee mieli sylkeä
silmillesi
sanoa niin,
että sinäkin muistaisit
sen aina
miten satutit.
Tuuli pöyrittää,
rikoit minut
rakkaudella,
nyt olen vahvempi
valmiimpi
enkä tiedä
pitäisikö kiittää
vai huutaa
repiä
sinut pieniin palasiin
ja lakaista maton alle.
Tuuli vie,
minkä toi,
ja kesäsade
hyväilee
ikkunaa.
Kommentit