Tuuli tunkeutuu,

lämpimänä,

lävitseni,

tuoden mieleen

kaikki vanhat muistot,

kaiken sen kivun

kaikki ne sanat,

ja kun nään sinut

minun tekee mieli sylkeä

silmillesi

sanoa niin,

että sinäkin muistaisit

sen aina

miten satutit.

Tuuli pöyrittää,

rikoit minut

rakkaudella,

nyt olen vahvempi

valmiimpi

enkä tiedä

pitäisikö kiittää

vai huutaa

repiä

sinut pieniin palasiin

ja lakaista maton alle.

Tuuli vie,

minkä toi,

ja kesäsade

hyväilee

 ikkunaa.