Höm.. Muutin hieman tuota kuvausta, en tiedä, onko se nyt sen parempi kuin aiemminkaan, mutta ainakin se kertoo enemmän minusta ihmisenä... Tai sitten ei.

Kohta on vuosi siitä, ajatelkaa, kun avasin tämän blogin kaikille. Sehän oli 25.11. Tuolla päivällä on monta merkitystä. Päivä, jona synnyin. Päivät, joina täytin lisää vuosia ja kasvoin. Päivä, jolloin elämäni murskattiin ja pelastettiin samana päivänä. Ehkä aika on saanut minut ymmärtämään paremmin, että pidin asioita liian itsestäänselvinä.

Loppujen lopuksi, kuka sitä tietää, mikä päivä elämässä tulee olemaan se tärkeä, merkityksellinen? Jokaisessa päivässä on hippu ihmettä, toivoa, surua ja naurua. Jokainen päivä on matkaa, joka ei pääty koskaan, ennen kuin ihminen lakkaa oppimasta. Ihmettelemästä. Kun ihminen ymmärtää aivan kaiken. Tietää kaiken. Kyseenalaistamatta arvoja tai opetuksia.

Mutta onko ihminen silloin onnellisempi?

Olisiko maailma kauniinpi ja ihminen onnellisempi ilman tuskaa ja surua?

Minä en ainakaan siihen usko.

Ja tämä päivä on ollut tavallaan normaali tiistai. Mutta kun ajattelen tarkemmin. Miltä aamu näytti tänään? Onko se koskaan aiemmin näyttänyt samalle? Olenko koskaan aiemmin heittänyt keihästä liikuntatunnilla pidemmälle? Onko aitojen yli pomppiminen koskaan tuntunut niin hyvältä?

Ja tämä päivä on viimeinen elokuun päivä vuonna 2010.

Eikö siinäkin ole jotakin taianomaista?

1283267351_img-d41d8cd98f00b204e9800998e