Mummon vintin valokuvissa,

on pieniä mustelmia,

ajan kuluttamia ruhjeita,

hymyilevien ihmisten kasvoilla.

Muutama sadepisaran hyväily,

nyt jo kansioon talletetut

muistot aiemmasta,

albumiin hellästi kirjoitetut tekstit,

vapisevin sormin tunnustelet niitä,

ja tunnet olevasi eksyksissä.

Voiko sinunkin lapsenlapsesi

joskus katsella samanlaisia kuvia,

joissa olit paljon nuorempi ja tyhmempi,

vasta matkan alussa,

niin kuin sinäkin nyt?

Suljet albumin varoen,

lasket sen takaisin hyllyyn,

jossa pöly on muotoillut sille oman sabluunan.

Vintille asti,

voit haistaa mummon pullien tuoksun,

sekä voisokeri karkit,

aivan kuin valokuvissa.