"Let´s pretend we´re just two people and you´re not better than me. I'd like to ask some questions if we can speak honestly. What do you feel when you look in the mirror? Are you proud? How do you sleep while rest of us cry? Can you even look me in the eye, and tell me why?"

"We're not dumb and we´re not blind. What kind of father would his own daughter's rights away? What kind of father would hate his own daughter if she were gay? I can only imagine what the first lady has to say."

"Let me tell you 'bout hard work, minimum wage with baby on the way. Let me tell you 'bout hard work, rebuilding your house after the bombs took them away."

P!nk- Dear Mr. President

 

Maailmassa on paljon epäkohtia. Ja luulen, ettei niistä osaa voida koskaan täysin selvittää. Kaikki olemme ihmisiä. Se mummo, joka jaksaa aina hymyillä kaupassa kaikille. Se nuori, joka varastaa kaupasta kaljaa kun kaverit käski. Se pieni lapsi Afrikassa, jolla on niin nälkä että jopa koulun maksalaatikko olisi hyvää. Se äiti lastensa kanssa, jonka mies kuoli sodassa. Se pieni poika joka katsoo ylös taivaalle, kun lentokone lentää ja kuiskaa toiveensa varovaisesti. Se mies, joka on keskellä sotaa pyssy kädessä ja tuntee tuskaa miettiessään että onko kaikki tämä sen arvoista. Se eri värinen mies kassajonossa, jota lapset tuijottavat; äiti, miksi tuo mies on tumma?

Ja minä haluan uskoa, että kaikissa ihmisissä on jotakin hyvää. Että vaikka tämä maailma olisi musta, jossakin olisi pieni valon tuike. Toivo ja ihmisten hyvyys.

En usko, että vuoden 2011 jälkeenkään ei olisi sotia. Tai kiusaamista. Syrjimistä. Pimeyttä. Mutta uusi vuosi tuo aina pienen kipinän, jotta asioita saataisiin paremmaksi.

Ja kun se viimeinen raketti ammutaan taivaalle, sen mukana lähtee pieni sanaton toive. Hyväksyminen.

 

 

"Take good care of my heart. I've left it with you."

Hyvää uutta vuotta.

Crizy

xoxoxo