Ilmassa lievää jojo-ilmiötä. Tänään oli taas pieni hetki, kun tuntu, että kaikki on ihan sama. Ihan sama, mitä mä teen, en kelpaa kumminkaan. Tuli niin paska olla. Halusin rynnätä ulos, enkä katsoa enää mitään. En kuulla mitään, enkä ajatella.

Mä en taaskaan nähnyt sitä unta lentämisestä. Mutta ehkä se, että mitä kovemmin sitä haluaa, sitä kauemmas se lipuu.

Mä yritän vaan aatella, että yks hailee, mitä muut ajattelee tai sanoo. Mutta yrittäkääpä itse olla ajattelematta itseänne läskinä ja rumana, jos sitä on toitotettu 10 vuotta!

Mä aattelen, että joskus, kun mä oon kaunis ja mulla on kaikki hyvin, ja kävelen kadulla, nään herra J:n tai herra R:n kävelemässä risoissa vaatteissa lihavina ja yksinäisinä. Anteeksi, olen ehkä säälittävä. Mutta se saa mut jaksamaan.

 

Voi että haluaisin uimaan nyt!

 

Mutta mä olen ylpeä itsestäni. En syönyt hesburgerissa, ei sinänsä, että olis ollut nälkä, mutta kumminkin. Enkä ajatellut kun söin donitsia, että tääkin tulee mun vyötärölle (joka on peittynyt sattuneista syistä).

"I´m thinking, it´s time for my payback, thinking I wasn´t good enough for you."

"Mikset sä pidä musta kii, oon kun kartturi ilman kuskii. Mä haluun enemmän, eli sut kokonaan. Mä toivon vaan, et tavataan taas. Kuuntele, miten mun sydän lyö, luuletsä tosissaan et tää olis ohi yhes yös, mun tuskaa ei sammuteta noin vaan. Mikä mun sydämen sais taas sykkimään? En mä haluais ees ajatella pahinta, tää mun herkkä puoli on päivien viemää, sä kuvotat mua, en tahdo nähdä sua enää koskaan."

"Mun sydän kuolee sana sanalta. Kaks hiljasta sanaa, rakastan sua."

Heti kun annoin itseni tuntea taas pientä ihastusta, sen ihmisen pitää sanoa käytävällä jotakin, jota en kuullut ja en olisi halunnutkaan kuulemma kuulla.

Kuka vielä haluaa sanoa, että kyllä se siitä??

 

Lopulta hiljaisuus on se turvallisin,

mä en osaa puhua siitä,

enkä tahdokkaan,

vaikka sun silmät on täynnä kysymyksiä.

Anteeksi,

kyse ei ole susta,

tää on kaikki kiinni musta,

ja mä en vaan jaksa jauhaa enää,

liian monta ihmistä.

Pakenen pimeään huoneeseen,

sametin pehmeään,

hiljaisuuteen.