Hän painaa kasvonsa lumeen,

hiutaleiseen ja kylmään,

vaikka aurinko paistaa,

ja poskipäitä kipristää.

Hän juoksee paljain jaloin,

jäällä,

vaikka äidin villasukat

huutavat perään

ja jalkoja pakottaa.

Hän jää sänkyyn makaamaan,

vaikka herätyskello on jo soinut,

pumpulin pehmoiseen tyynyyn,

upottaa nenänsä,

haistelee kevään tuoksua.

Hän piirtelee vihkoon,

englannin tunnilla,

kevyillä vedoilla sydämiä,

vaikka pitäisi kuunnella.

Hän kävelee pojan kanssa rannalla,

vaikka tietää sen kestävän,

yhden hauraan hetken.