Kaipa tätä voisi kutsua kevätmasennukseksi. Olo on väsynyt, raskas. Kouluun on aina vaan vaikeampi mennä, en jaksa meidän luokkaa enää sekunttiakaan. Silti hyvinä päivinä mä nään ne ihmisinä, jotka on eksyksissä ihan samalla tavalla kuin minäkin.

Ehkä tää johtuu myös siitä, että ulkona sataa räntää, koulussa oli kuutta eri lukuainetta, pahaa ruokaa ja muutenkin koulussa oli ankee fiilis. Siihen vielä ruotsin kokeet, niin hyvin menee.

Lisäksi tuntuu, että yksi tärkeä ihminen on hyvin rasittava. Ei vaan jaksa.

Tuntuu, että kesästä on ikuisuus.

Kuin kaikki viime kesäinen ja syksyinen olisi pelkkää hyvää unta, josta hyppäsin talven painajaisiin.

Olen suunnitellut kuviksen tunneilla tatuointia vasempaan lapaani. Nyt asiaa pitäisi vielä lämmitellä vanhemmille. Kuva on liian henkilökohtainen esiteltäväksi täällä nyt, ja jotenkin teksti tatuoinnissa tuntuu koomiselta tähän heikkouden tunteeseen verrattuna juuri nyt.