Tiedän, että on myöhä kirjoittaa. Haluan vain vähäsen päivitellä sitä, että huomenna on TAAS maanantai.

Tiedän, joku sanoisi tuohon, että kyllä, aina sunnuntain jälkeen tulee maanantai.

Tuntuu vain, että aika kuluu nopeasti. Ei oikein tahdo pysyä päivissä, saatikka päivämäärissä mukana. Kohta on puolet mennyt tätäkin kuuta. Ajatella....

Kevät,

sinä saavuit taas liian varkain,

tulit loskasäänä,

auringonpaisteena,

pilkkeenä lasten silmiin.

Minä kaipasin sinua,

voi kuinka kaipasinkaan,

sinä hymyilit,

kaipasitko sinäkin minua,

aivan kuin minä,

lämpöäsi,

keveän kuplivia päiviä,

sitruunaperhosen lentoa,

tuulen lämmintä suukkoa?

Voi, en osannutkaan,

minä muuta tehdäkkään,

talven synkkinä öinä,

tarrauduin sinuun,

kevät,

kuin tarranauhassa oleva purkka,

tule siis,

tanssi, pyörien,

tanssi, nauraen,

talven raskas utu päältäsi,

verhoa itsesi kukkasin,

ruusuköynnöksin,

pajunkissoihin.

Ja katso,

minun vierelläni viimein,

katso,

saippuakuplaa taivasta vasten,

silmissä aurinko.