Ei kevät ollut ennen,

näin nopea,

ei se lentänyt poikki sinisen taivaan,

muutamassa viikossa,

kukittanut ojien pientareita,

keltaisilla auringoilla,

neonvihreät silmut,

eivät ole koskaan ennen näyttäneet

näin kauniilta,

upeilta,

odotetuilta.

Sinä olet,

vaaleanpunaista usvaa,

hattara vasten oranssia taivasta,

sinä olet pala unelmaa,

jota en uskonut eläväni.

Valkoisilla siivilläsi,

enkelini,

sinä tulit maailmaani mustaan,

kevään mukana kuihduit pois,

muttei tämä ole ohitse.

Sinä olet,

muistojeni värttinä,

ja ruusujen kimmellys

aamukasteessa.