Viime vuonna tähän aikaan mä olin pohjalla. Ehken ihan matalimmillani, mutten kaukanakaan siitä. Muistan ne rumat ajatukset päässäni ja mietin nyt, mitä olisi tapahtunut, jos asiat olisivat menneet toisin. Missä olisin nyt?
Onneksi pääsin ylös ja nyt tuntuu, että vaikkei elämä olekkaan helppoa, en ole lähelläkään pohjalukemia.
Rippikoulu muutti mua ihmisenä ja mun ajatusmaailma on erilainen nyt. Kiitos siitä kuuluu ehdottomasti toivolle, joka mussa heräsi. Ja kiitos kuuluu niille ihmisille leirillä, jotka hyväksyivät mut tälläisenä. Siksi mä olen tässä tänään ja mun on paljon helpompi olla.
Mulla on huomenna pääsykokeet ja ne pelottaa ihan hirveästi, koska mä haluan ihan oikeasti sinne kouluun. Mutta mä haluan uskoa, että ne menee hyvin, ja että mä jännitän turhaan. Pitää mennä sellaisena, kuin oikeasti on ja jättää roolit kotiin.
Enää ei oo montaa aamua kouluakaan, onneksi. Mä olen ihan täynnä koulua, mun luokkaa ja kaikkia siihen kouluun ja sen oppilaisiin liittyviä inhottavia muistoja. Ihanaa päästä pois!!
Meiän luokanvalvoja puhu, että olis hyvä, että saatais välit sillai selviksi, ettei tarvis tulevaisuudessa, jos ja kun tavataan toisiamme, muistella sitten ikäviä juttuja. Totta, joo, mutta ehkä hitusen naiivia uskoa, että tää selviäis näissä muutamissa viikoissa. Koska arvet on syvällä, ei ne parane muutamassa viikossa!
Ulkona paistaa aurinko, nauttikaa siitä, että kevät on täällä ja kesä tulee ihan kohta.
Luv, Crizy
"Tää on se fiilis, minkä mä saan, tää musiikki on mulle elämää suurempaa, tänään jokainen meist voi olla ihan mitä vaan."
Kommentit