Alan jo jollakin tapaa toistaa itseäni, joten en pahoittele sitä, etten ole taaskaan neljään kuukauteen kirjoittanut. Lukio on alkanut hyvin, ainakin niin hyvin kuin voi odottaa.

Elämässä on nyt aika paljon kaikenlaista meneillään, niin hyviä kuin pahojakin asioita, mutten rupea niitä niinkään perkaamaan täällä. Olen kuitenkin ainakin tällä hetkellä melko onnellinen, mikä on aikalailla harvinaista näinä päivinä. Mutta mä tiedän, että elämä paranee vielä. Että mä osaan käsitellä nää asiat mun päässä ja pääsen vihdoinkin niistä eroon.

Onhan tätä jo jauhettu kuka ties montako vuotta. Eiköhän olisi aika laskea irti vanhoista asioista?

Maailmassa on varmasti paljon asioita, jotka tulee satuttamaan mua tulevaisuudessa mutta koska haluan uskoa ja osittain tiedänkin, että tulossa on niin paljon hyvääkin, haluan jatkaa tätä matkaa vieläkin. Haluan herätä aamuisin sateen ropinaan, lumen äänettömään leijailuun tai auringon ensi säteisiin. Haluan tuntea varpaillani kylmän lattian tai pehmeän maton. Haluan kuljettaa kättäni pitkin patjaa ja venytellä aamuisin, kun ei ole kiire minnekään.

 

Oikein mahtavaa keskiviikkoa kaikille teille, rakkaille.

Enää 10 päivää jouluun. :) <3

 

Crizy