Kevyt tuulen nauru,

pitkin virtaa,

soljuu läpi sormien.

Kylmyys sulaa lumen mukana,

muistot susta,

pinttyneet käsiin,

särkynyt sydän jää rannalle itkemään,

mä yritän jatkaa matkaa,

sortuen kivikolle.

Särkyen kuin posliininukke,

tuhansiin sirpaleisiin.

Olisiko kellään liimaa?