Koulussa oli tänään yllätysyllätys päihdevalistusta, enkä tässä nyt hirveesti halua purkaa sitä asiaa, se on niin henkilökohtainen, mutta voin sanoa, että itku meinas tulla.

Sitten vähän pinnallisempaa, Ysihupparit. Ristiriitainen olo. Oisin voinu kutosella huolia, mutta yläaste on ollu yhtä suoraan sanottuna helvettiä. Luokan puolesta siis. Enkä mä tiiä, haluanko jakaa mitään niiden kanssa. Luokkakokous vois olla kiva homma, mut en sit tiiä.... Näkis mitä ihmisistä on tullu.

Ääh. En tiiä, haluanko nähdä niitä ihmisiä enää. Vaikka ne on hyvää matskua ja antanu mulle, tosin aika ikävällä tavalla, aihetta kirjoittaa ni rajansa kaikella. Inhoan yleensäkkin sitä, että ihmiset luulee liian helposti tuntevansa mut läpikotaisin. On joitain asioita, joista en ole puhunut kelleen. Pelkoa. Muistoja. Itkua. Lähinnä pahaa oloa. Liian henkilökohtaisia asioita, joista ei osaa puhua, vaikka pitäis.