Alussa oli unelma,

suuret haaveet ja intoa täynnä,

me kuljimme maailmalla,

odottaen sitä suurenmoista hetkeä.

Me kuljimme Riemukaaren alta,

me juoksimme pitkin Pariisia,

Eiffelin huipulla sinä suutelit minua,

ensimmäistä kertaa.

Me näimme Vapaudenpatsaan,

me huokasimme Tokion kaduilla,

keskellä ihmisvilinää.

Me kuljimme,

valokuvasimme Etnan albumiin,

sukelsimme delfiinien rinnalla.

Muttemme tunteneet sitä,

suurta tunnetta,

uutta kokemusta.

Päätepysäkkinä,

oli savannien Afrikka,

pyramidin rinnalla,

olit pienen pieni mies.

Ja sinä näytit minulle,

nälkäiset lapset,

iloiset, pienet koululaiset.

Lapset tiiliä kantamassa,

äidin itkemässä menetettyä lastaan.

Alussa,

ihmisistä minä sen sain,

se tunne tuli,

pieni poika jahtasi perhosta,

jalat haavoilla,

kurkotti kohti taivasta,

tietäen ettei saavuta sitä koskaan.

 

 

Lopussa,

minä olin vasta ihan alussa.