Sisin huusi apua,
kaikki oli tyhjää,
autioituneet salit,
pölyyntyneet hyllyt
ja kaikuvat huoneet.
Minä olin yksin,
pimeässä,
eikä kukaan huomannut pelkoa,
joka hiiviskeli
pitkin hiljaisia käytäviä.
Nyt lämpö tulvii,
sinne missä ennen asui kylmyys,
ja rakkaus sinne,
missä oli viha ja pelko.
Minä olen taas ehjä,
enemmän kuin ennen.
Kuvat taltioituu,
kansioihin,
unohdettuihin arkistoihin.
Niissä kuvissa on autio saluuna,
avunhuuto.
Mutten tarvitse niitä enää.
Runotorstain aiheena:
Kommentit