Ihmisen suuri synti on ahneus. On aina saatava lisää, lisää, lisää. On aina tahdottava lisää, lisää, lisää.

Seuraava synti on kateus. Ihminen vain kadehtii, peittelee sitä hiljaa valheilla, vaikka tietää kaikki valheiksi, kaikki selitykset.

Kävin tänään Juha Tapion konsertissa. Ja hän lauloi Jukka Leppilammen Minun käteni soi -kappaleen, jonka hän oli oppinut ensimmäisten viiden biisin joukossa saatuaan soittimen viisitoistavuotiaana. Siinä oli ehkä se kaikki kaunis. Häpeä. Suru. Viha. Onni. Armo.

Se on sellainen, jonka jokaisen tulisi kuulla. Joka jokaisen tulisi oppia. Kuunnella sydämellään. Koska kukaan ei voi väittää olevansa toisenlainen. Kaikki meistä ovat yhtä kyvykkäitä tuhoamaan. Murskaamaan ihmisiä, unelmia, sydämiä.

Mutta kuka meistä olisi tarpeeksi vahva rakentamaan, tukemaan ja lohduttamaan?

Se vaatii jo enemmän.

Se vaatii rakkautta.

Ja oppimista.