Olympialaisten avajaisia tässä katselen uusintana. Lippu saapuu juuri. Komeat juhlat. Kauniit.

Pian saapuu tuli.

"Nouskaa vastaanottamaan lippua."

Laulajalla kolme kertaa isompi hiuspöheikkö kun pää! Mutta kyllä tunteella vedetään.

Nyt sitten on tässä 16 päivää seurattava tiukasti urheilua telkusta.

Minuutin hiljaisuus georgialaisen kelkkailian muistolle, joka kuoli harjoituksissa törmätessään betonitolppaan.

Surullista.

 

Mutta kuten sanottiin, ehkä se laittaa miettimään, miksi sellaista tapahtuu.

Miksi ihminen oppii aina kantapään kautta? Miksi jonkun täytyy kuolla, että huomattaisiin epäkohdat? Jotta herättäisiin tajuamaan, miten haurasta elämä on.

 

Ja niin tuli saapuu. Elämän symboli. Kaunis. Vaarallinen.

Ajatelkaa rakkaitanne ja ystäviänne myös muuten, kuin surun hetkenä tai ystävänpäivänä.

Koska kaikki on katoavaa.

Luv,

Crizy