Heräsin aamulla aurinkoon, puussa pikkulintu lauloi kylmissään ja toivoi, että joku huomaisi. Illalla ajattelin J:tä paljon ja minuun sattui. Ajattelin pienen hetken myös R:tä mutta se ei sattunut enää niin. Tai ainakin noin uskottelin itselleni.

"Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa, kevät, pystynkö mitään enää antaa? Konkurssi tuli, mutten halua enää maksaa, tosiaan, ihmistä pelkään."

Eräs minulle tärkeä ihminen sanoi eilen: "Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta sen kyllä oikeasti tietää, milloin on löytänyt sen oikean." Hän ei tiennyt, että osui minuun. Miksi etsin niin epätoivoisesti hyväksyntää ihmisiltä, jotka satuttavat, unohtavat ja nauravat?

Ja tiedättekö mitä muuta mä oivalsin?

Olen tavallaan onnekas. Minä, tämä ruumiini, en minä varsinaisesti, on pelastanut minut monelta ihmiseltä, jotka puukottavat toisia selkään, nauravat kun joku puhuu pahaa seläntakana, vaikka pitäisi tehdä jotakin, sanoa, että hei lopettakaa. Ja se on pelastanut kaksinaamaisilta ihmisiltä, jotka puhuvat minulle samaa kuin jollekkin toiselle, ja yrittävät paskoa välimme totaalisesti.

Oivalsin erään toisenkin asian enkun tunnilla viime viikolla, kun piti lukea esitelmää englanniksi. Kirjoitin kirjoittamisesta. Ja kuten aina, kun kirjoitan olin tekstissä auki, valmis haavoille. Mutta kukaan ei nauranut, kun sanoin: "I don´t really want to read my texts out loud, because I don´t like speaking in front of everybody. I think that writing is much easier than speaking. And I write for my self. To clear my head, ´cause it´s quite a mess sometimes." (En halua lukea tekstejäni ääneen, koska en pidä puhumisesta kaikkien edessä. Mielestäni kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin puhuminen. Ja kirjoitan itselleni. Selvittääkseni pääni, koska se on aikamoinen sotku joskus.)

Mä oivalsin, että hei, mä olen se, jolla on ajatuksia. Oma maailma, joka on sellainen, että siihen pitää ansaita päästä sisään. Minä olen arvokas, ja minulla on arvokkaita ajatuksia.

Se tuntui voitolta.

Hyvää lauantaita kaikille. Katsokaa valoon ja nauttikaa. Koska vaikka valon myötä tulee varjoja, ne varjot kyllä odottavat huomiseen.

Luv,

Crizy

xoxoxoxo