Jäisipä,

kevään tuntu läpi vuoden,

auringon säde polttaa asvalttia,

tuoksu on huumaava,

jään alta paljastuu,

säilötty historia,

talven masennus,

kyyneleet,

huuhtoutuvat viemäreihin.

Jäisitpä,

sinä siihen,

edes tämän kevään yli,

vaikka sattuukin nähdä,

kuinka oletkaan kasvanut

talven myötä.

Jäisinpä,

mutta nyt minun on mentävä,

tuuli puhaltaa lämpimästi,

ja koivun silmut puhkeavat.

Puen kesämekon,

vaikka on vielä liian kylmä,

kuljen varpaisillani,

jäällä,

mustalla jäällä,

ja minua paleltaa.

Mutta haluan sen tunteen takaisin,

kevään tänne liian aikaisin.

En tunne jalkojani,

nään vain rosoiset kivet,

liian aikaisin,

varpunen pyrähti lentoon.