Kaikki on sekavaa, hämärää täällä. Pimeää. Kuuleeko kukaan, jos huudan niin kovaa, että keuhkoihin sattuu?

Ei.

Hiljaisuus on rauhoittavaa. Kylmään seinään on hyvä painaa poski. Itkeä vain, ennen kuin tarvitsee astua takaisin valoon. Laittaa maski naamalle. Kaikki on hyvin. Ei minulla ole mitään hätää. Mä olen vahva.

Sadepisara saa vavahtamaan. Muistamaan, että tämä on todellista. Kuin ne kesän päivät, kun aurinko poukkoili hiuksissa ja leppäkerttu kiipesi kättä pitkin.

Taas sinä tulet. Naurat muka hauskoille jutuillesi, joissa ei ole päätä eikä häntää. Haluat, että minäkin nauran.

Mutta....

Minä en jaksa enää.

Nauran, kuin se olisi ainoa oljenkorsi koko maailmassa. Kuin se olisi minun turvaliivini.

Menen, ja kirjoitan vähän lisää.

Ja minulla on niin ikävä sinua.

Kesää.