Muodot ovat sumeita,

vääntyneitä,

mahdottomia,

mutta minä nään ne.

Liian teräviä kulmia.

 

Miks sä jätit mut,

kun sä oot ainut,

jota oon rakastanut.

Oon humalassa,

kaipaan sua,

vihaan sua.

 

Värit katoavat,

on vain pimeää,

silti nään,

oikean ja väärän.

Tiedän tehneeni oikein.

 

Tää tunne on kipu,

säälittävää,

mä olen syyllinen,

silti itken,

mä olen itsekäs.

 

Hajut ovat sekaisin,

minttua, myskiä ja tupakkaa,

kevyen kevyt tuoksu,

muistuttaa liikaa sinusta,

käperryn peittoon.

Kunpa olisit täällä.

 

Muistan kasvosi,

ne ovat turrat hymystä,

tunnen kaiken,

kaksinverroin,

enkä silti osaa ymmärtää,

kättesi liikettä,

silmiesi katsetta.

Äänesi on pehmyt,

lehtien sametti.

Ja minä olen jäässä.