Miksi maailmassa pitää olla, anteeksi nyt vaan, niin paljon paskiaisia? Jotka tekee toisille niin pahan olon, ettei voi hengittää? Se, jolle mä haluan omistaa tän kirjoituksen, tietää kyllä.

Just sellasten ihmisten takia monen elämä on pilalla. Kun ihmiset puhuu. Haukkuu joka käänteessä. Virnistelee. Miksi? Mitä sellainen ihminen saavuttaa sellaisella?

Mä haluan sanoa eräälle ihmiselle; sä et ole koskaan yksin.

Sulle.

Kun hämärä laskee kylmät sormensa,

 hennoille olkapäilles,

kun niiden paino painaa sinut maahan,

katso taivaanrantaan.

Nouse,

olet vahvempi kuin moni muu,

minä olen sydämessäsi.

Nouse,

lennä uudelleen,

valoon,

niin kukaan ei voi voittaa sinua.

Nouse,

höyhenen kevyt,

on sydämesi paino,

kun kohoat halki pilvien,

saippuakuplana,

tuulen mukana,

sateenkaaren taakse.