Aluksi, anteeksi, etten ole kirjoitellut. Elämä on tietyllä tavalla sekaisin juuri nyt. Tänään varmistui sitten, että kaikista muottiin juotumisen pelkoisista pyristelyistä huolimatta lähden lukioon. Tavallaan olen onnellinenkin. Pääsen miettimään. Sillä musta tuntuu, ettei kosmetologin ammatti olis riittänyt mulle. Mä haluan auttaa ihmisiä, en ulkoa - vaan sisältä. Ehkä mä voisin harkita sitä psykologin koulutusta. Pitää katsoa. Nyt haluan nauttia lomasta ja olla iloinen siitä, ettei tarvii taas vähään aikaan miettiä, että mikä musta tulee isona.