torstai, 25. helmikuu 2010
Erikoiskiitos ja kunnia Sonjalle, tästä aamusta. Kyllä sä tiedät. Mä en ois pysyny kasassa silloin matkalla ilman sua.
Kiitos myös muille ystäville. <3
Nyt sitä on taas rikkaampi kokemuksilta. Ja oon ylpee, että uskalsin tänä aamuna pitää pääni. Vaikken tiedä, minne se tie vie. Mutten mä pelkää. Se on sen ajan murhe. Nyt on nyt. Ja nyt mä olen onnellinen.
Nykyinen pohja:
Linkit:
Tässä olen mukana:
Jos joku ei tahdo
omaa linkkiään tänne,
poistan sen.
Kiitos.
Linkittäkää tuo itse sivuillenne.
Kiitos, Bloginapit Bluen.
Hei. Olen tyttö, joka on aina osannut kirjoittaa paremmin kuin puhua. Elämässä olen satuttanut itseni monta kertaa.
Blogiini laitan kirjoituksiani, fiiliksiäni ja kaikkea muuta elämästäni.
"Ehkä hänet on luotu lentämään, ettei sulata tie hänen kenkiään. Ei, en sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa.
Hän muistaa kuinka koulussa naurettiin, kun hän oli toisenlainen kuin kaikki muut.
Hän on piirtänyt viestin karttaan, siinä lukee vie minut turvaan."
Ahdistus Elämän viisaus lähtee oivalluksista Frendit I dear to dream Ikiliikkuja Kesä Ketutus Kirjat Kuvia LoveLollipop Marsut Musiikki Novelleja Pohdiskelua Pojat ja Ahdistus Positiivisuus pelastaa maailman Runoja minulta ja muilta Runopäiväkirja haaste SNY Kevät 2011 Tuunaus Uusi Minä 2010 Vapaus Yleistä asiaa
Kommentit