Hei vaan.

Hiukset on nyt tällä kertaa melko lyhyet. Leikkasin reilut viis senttiä pois latvoista. Kerrostin. Ohensin.

Eilen oli erittäin ihana ilta, hyvässä seurassa saunoen ja sain kokea turvenaamion naamassa ja hiuksissa. :)

Tänään voisin lähteä lenkille. Nyt. Mutten tiedä, jaksanko nousta tästä sohvalta koneen äärestä...

"I just need to know that I can breath.... Suddenly, suddenly.. I am small, and the world is big. All around me is fast moving... Suddenly, Suddenly..."

Elämä on joskus aika vaikeaa. Tuntuu, kuin kaikki kaatuisi niskaan. Elämä on mielestäni kuin tämä kappale.

Samaan aikaan kaunis, surullinen, kaipaava, iloinen. Soljuva, kuin ne purot, jotka lipuvat soran poikki keväisin.

Tavallaan aika lohdullinen kappale. Kuin ei kaiken tarvitsisi olla niin... samanlaista aina.

Kesän tuuli hiuksissa.

Ja se, kun lehdet syksyllä putoilevat hiljalleen maahan.

Kuinka ensilumi peittää ne.

Kuinka kaikki kuolee, jotta kaikki voisi alkaa.

Uudelleen.