Olisikohan tänään mitään järkevää sanottavaa? Ei. Paitsi se, että tahdon kiittää hirveästi ihmisiä, jotka on kommentoineet, se merkitsee paljon. Silloin tiedän, että joku ihan oikeasti lukee näitä. Jossakin. Minun tarinaani. Minun elämästäni.

Ulkona on niin kamalan pimeää ja synkkää. Sataa, sataa, aina vaan sataa.

Onnistuin vangitsemaan liekin, joka leikkii kynttilässä.

Joka ainoaa lihasta mun ruumiissa koskee, ja silti mä olen iloinen? Masokisti, ehkäpä, mutta mulla on oikeasti hyvä olla. Juuri nyt.

Kaikki on kohdallaan.

Vaikka liikunnasta tuleekin huono numero.

Vaikka on kokeita tulossa.

Vaikka sataa ja on harmaata.

Sytytän vain kynttilän, lämmitän kupin glögiä ja istun sohvan nurkkaan, ja kaikki on valoisampaa.

Mä menen nyt kattamaan pöydän, että saa vähän murua rinnan alle.

Rakkaudella,

Crizy