Runotorstai

Ilmapallo keltainen,

naurusi väri on valkoinen.

Maanantai,

veisinkö sinut,

kurkistamaan,

verhoni taakse?

 

Tiistai,

saamaton,

ehkä vielä mun sydän on,

vapaa ja kaunis,

laukkaa tuulen matkassa,

villivarsa.

 

Keksiviikkona,

paljon syötyään,

ei keijukainen jaksa enää liitää,

tonnikeijuna,

hetken verran,

juoksee pintaa kaltevaa,

uppoaa yön suudelmaan.

 

Valo täyttää pääni,

äänet humaltavat minua,

tiritti tittittii,

hangella loistaa punan hehku,

torstai,

uuden alun saan.

 

Feenikslintu,

tuhkastaan,

tahtoisi rientää jo maailmaan.

Vaan kahleet ensin,

rikkoa saa,

sitten lentää,

vuorten taa.

 

Lauantaina,

hiljaisuus,

puiston keinuista kaikuu naurua,

lasten punaposkilla,

korviin asti venyviä

hymyjä.

 

Jännityksestä kuohuva sydän,

sunnuntaina,

uppoaa sängyn pohjalle,

kukkamereen uinumaan,

kevein mielin,

tahtoo lentää,

pilviin valkoisiin.