Hei taas.

Anteeksi, etten ole kesällä kirjoitellut. On ollut ihan mahtava kesä, en voi kylliksi kiittää kaikkia ihania ihmisiä, joiden kanssa sain sen viettää. Nyt olen sitten palannut kouluun, aloittanut lukiossa ensimmäisellä luokalla mikä on erittäin outoa. Mutta samalla aikaa aika jännittävää.

Sanat on pitkästä aikaa vaikea löytää, olen tuijottanut tätä kirjoitusta viisi minuuttia ja yrittänyt keksiä, mitä sanoisin. Olisi taas niin paljon, mistä kiittää mutten osaa pukea sitä sanoiksi.

Olo on melko epävarma, johtuen uudesta koulusta ja uusista kuvioista muutenkin. Mutta kyllä se siitä. Onhan tässä aina aikaisemminkin selvitty uusista asioista.

Turhauttaa, kun ihmiset kyselee, että mikä musta nyt sitten tulee. Mihin lähden lukion jälkeen. Joskus, kun oikein ärsyttää vastaan: "Pummi. Lukion käynyt YO-pummi." Se yleensä saa ihmiset hiljaisiksi... Vaikka ei musta sitä toivottavasti koskaan tule. Mutta miten mä nyt, kun olen just aloittanut uuden koulun, voisin miettiä, että mitä sen jälkeen. Ehkä pitäisi, ehkä kadun myöhemmin, etten miettinyt yhtään. Mutta nyt haluaisin vaan nauttia tästä hetkestä.

Vielä on kesää jäljellä, eikös? Talven pakkasiin on vielä hetkinen. Haluaisin nauttia syksystä ja kesän lopusta. Opetella uusi elämä, pikkuisin askelin.

 

So I won´t let you close enough to hurt me.

Pitäkää peukkuja. Tästä tulee vielä jotakin hyvää.

Crizy