Mä täytän huomenna taas vuosia. Ajatella. Ja blogin yksivuotissynttärit on huomenna kanssa. :)

Ja mitä onkaan tapahtunut näinä vuosina?

Olen saanut ystäviä, joita en koskaan unohda.

Olen ihastunut vääriin poikiin.

Olen ollut masentunut.

Olen ajatellut synkkiä asioita.

Olen ollut onnellinen.

Olen nauranut niin, ettei henki meinaa kulkea.

Olen itkenyt monta valtamerta.

Olen saanut ihmiset hermostumaan.

Olen suuttunut.

Olen kuunnellut.

Olen puhunut.

Olen mököttänyt.

Olen kirjoittanut.

Olen lukenut.

Olen luottanut.

Olen menettänyt rakkaita.

Ja mitä kaikkea muuta! Ja silti elämä on vasta ihan alussa.

 

Terveydenhoitaja pelkäs et mä sairastun anoreksiaan tai bulimiaan. "MUISTAT SITTEN, ETTÄ PITÄÄ SYÖDÄ!!" Joo-o... Ja perjantaina on joulun avaijaiset tos kyläl, ja siel on taas sitä helkkarin kovisteluu, et joo, me ollaan 15, 16, jne. ja ollaan niin kovii! Vedetään räkäkännit, sammutaan ojaan ja tehdään kaikkee tyhmää, riidellään, jne. Mitä hohtoa siinä on, jos saan kysyä??

Poltetaan ekan kerran tupakkaa ja yskitään keuhkot pihalle, mut kun on NIIIN siistii, ni ei kun tupakkia huuleen.

Musta siinä ei oo mitään pahaa, että maistaa tyyliin siideriä, mutta ei sitä nyt tarvis tän ikäsenä vetää päätä täyteen ja kieriä ojassa. Ei toki missään iässä. Mutta vähiten tässä.

 

 

 

Jooooooo............

Anteeksi.

Moralisoin.

:)

 

Välillä vaan tuntee ittensä niin pikkuvanhaksi, kun ei tajuu noit esittämisjuttui.