Aamu on kylmä, etkö sinäkään jaksaisi vielä nousta, vaikket nuku enää? Minun pieni rakkauteni, en haluaisi enää menettää ketään, sinä kyllä tiedät. Älä unohda minua, kun taas on mentävä. Hiljaa hyvästeltävä. Opittava olemaan yksin.

Mitä pitäisi sanoa, niin helposti ymmärtää väärin. Välillä se pelottaa minua. Enkä minä haluaisin loukata sinua ja silti olen iloinen kyyneleistäsi, sinä välität vielä.

Älä unohda minua, kun taas on mentävä.

Varjot nuolee lattiaa aamuisin, pimeys tunkee valoisimpiinkin paikkoihin, se tunkee sieluuni, mutten anna sen tulla minuun.

Kasvaa vuosien paino, meidät pian alleen musertaa. Käy jalkoihin tyly asvaltti, unet ohuiksi kuluttaa. Jengi pelaa vaan aikaa, niil on liikaa mistä valita. Ei kukaan huomaa, et kaikki on selvää, jos vain osaa katsoa.

Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin. Kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi, olet kaunis, kaunis, ja maailma on sun.

Nosta kasvot ylös sateeseen, katso lintujen lentoa. Ne ei kylvä, ei ne satoa korjaa mut niil on tarpeeks kaikkea. Kiivetään kukkulalle, sieltä näkee ohi kaupungin. Silloin muistat mistä tullut oot, ja minne palaat takaisin.