Hän katsoo ahnaasti silmillään,

äiti tuolla tytöllä on nätti barbi,

äiti minäkin haluan,

äiti hänellä on nyt kolmetoista,

minulla vain kaksitoista.

Hän puhuu ahnaasti kielellään,

katso tuolla tytöllä on söpö poikaystävä,

katso miten ruma tyttö on,

katso, minäkin ansaitsen poikaystävän,

hän ei.

Kuulitko jo,

hän sai sen työpaikan,

jota olen ahnaasti halunnut,

ahnehtinut,

ja hän sai sen.

Mikä hän on sen ahneena viemään minulta,

mikä hän luulee olevansa?

Ahne, ahne,

katso kuinka ahne,

hän vei sinun barbisi,

poikaystäväsi,

työpaikkasi.

Mutta missä vaiheessa,

ne kuuluivat sinulle,

missä välissä lakkasit ahnehtimasta,

katsomasta

mitä muilla on?

Vilkaisitko ympärillesi,

kaikki rakkaasi ovat kaikonneet.

Ja sinä ostit samanlaisen barbin,

sait poikaystävän,

joka kohteli sinua kuin roskaa

ja sinä sait

sen työpaikan.

Mutta kuka seisoo rinnallasi,

kuin ahneus?