Kun katson sua,

mä tunnen sen kaiken,

mikä lipesi otteestani.

Toivoisin,

että voisit ymmärtää,

että voisin murtaa ympärilläsi olevan muurin,

jonka takana olisit aito.

Nyt olet pelkkä kuori,

pelkkä huijari,

joka piiloutuu valheiden,

mustan maskin taakse.

Pelkuri,

lapsellinen poika,

joka saa silti minut tuntemaan näin,

kuin sydämeni pakahtuisi,

tulisi kevyeksi unelmista,

joissa leijailemme kohti vaaleanpunaisia pilviä,

unelmia,

joissa viet minut pois,

tuuditat uneen,

sivelet hiuksiani,

suutelet pois kivun sisältäni.

Todellisuus,

isket minut maahan,

sydämeni särkyy,

särkynyt enkeli,

langennut,

tuskan painosta,

haluaisi silti kirjoittaa nimesi sydämeensä,

muttei löydä sirpaleita.