Sanoit, ettei minun tarvitse juosta.

Sanoit, ettei minun tarvitse huutaa.

Missä olet nyt?

Piano soittaa yksinäistä sävelmää,

joka tuo mieleeni sinut,

keskellä tätä kaikkea,

ilman minua.

Sinähän olet se hauras,

se perhosen siipien räpytys,

tuulen hento kuiskaus.

Siis missä olet nyt?

Varjot matelevat,

halki kattojen,

kun pimeys peittää taivaan.

Sade putoaa,

tuulessa vapiseville lehdille,

syksy on tullut

sydämeen.

Elokuun,

täysikuun valo

on hämyinen muisto,

kipu,

sinä olet niin kaukana.

Mutta niin,

aivan kuin henkäilisit yhä korvaani

tyhjiä lupauksiasi,

joihin luotin

liian sokeasti.