Haluaisin jakaa kanssanne tämän biisin, koska eilen iltainen terapiapuhelu toi muistot joistain kipeistä asioista ja kyseinen biisi oli silloin suuri osa elämääni.

"Ei mun jalkani kanna, kun olen sinun kosketusta vailla, eikä mun henkeni kulje, kun olen sinun kosketusta vailla."

"Minä olen horjunut, pelkään enemmän kuin ennen."

Mutta mä en pelkää enää.