Runotorstai

Odotusta tulvillaan,

kulkusten hiljaista kilinää,

tulisit jo,

miksi annat minun odottaa?

 

Myrkkyä,

yhä odotan sinua,

olet minulle heroiinia,

myrkkyä,

tiedän sen,

mutta odotan yhä vain.

 

Keskiviikko jo kulkee,

raahustaa läpi harmaan maan,

huomenna odotus raukeaa,

saavut aina jouluksi kotiin,

naiivi unelmani.

 

Yksin,

kaivaudun sohvan nurkkaan,

et tullutkaan,

soitit,

jonkun toisen ääni,

käsi kädessäsi.

Unelmani,

romukoppaan lentäneet.

 

Perjantaina,

tunsin sinut taas siinä,

kirkossa istuin,

tunsin sinut.

Kosketit leikkien hiuksiani,

kuiskasit,

en ole tarpeeksi hyvä.

 

Lumi laskeutuu,

painavana kuusten ylle,

sokerikuorrute raskas,

pakottaa kuuset kumaramaan,

olematonta kuningasta,

joka juoksee,

poikki pihan,

sydämeni vienyt,

tuuli on.

 

Sunnuntai,

huominen,

tiedä en,

mitä uskoa.

Sydämeni varas,

vankilanaan unelmani poltetut,

vie minut pois,

katsomaan kirsikankukkia,

Japanin.