Kirottu hiihto! Laskettelu! Ratsastus! Talviurheilupäivä!

Mä riitelen mun ystävien, äidin ja veljen kanssa. HIIHDON VUOKSI. Kun on pinna kireellä. Tulee mieleen, että miten mä selvisin viime vuonna? Miten mä selviän huomenna? Talviurheilupäivänä? Vuoden päästä?

Pinna on kireellä. Hiukka tunteellinen olo.

Ratsastus ois pienin paha. Mutta mä en meinannu päästä sen selkään. Mä pelkäsin.

Hiihtoa mä en jaksa selittää enää miljoonatta kertaa. Joka kerta. Uudelleen, uudelleen ja uudelleen.

Lasketella en osaa. Enkä tosiaan lähde ekaa kertaa rinteeseen koulun kaa.

Huoh. 7 päivää ilmoittautumiseen. Yksi yö huomiseen.

Mä en tiedä mitä tehdä.

Kaikki painostaa joka suuntaan niin, etten enää tiedä ees mitä haluan.