Mä tiedän, et oon mustasukkanen. Siksi musta on vaikeaa..... Okei, okei. Kyl mä sen voin sanoo. On vaikeaa nähdä sut muiden kanssa ystävänä. Koska, ehkä lapsellista, mutta mä pelkään oikeesti menettväni sut.

Tyhmää!!!

Mutta kuka sitten on mun rinnalla?

Kuka on se, joka pysyy?

Kai tiedät et oot se kaikkein tärkein? Kai tiedät, etten jättäis sua koskaan?

 

Ja mua alkaa aina itkettää kun muistelen miten suoraan sanottuna paskasti mä sua kohtelin.... Ja sitten tulee sellainen tunne, etten ehkä ansaitsekaan sua. Mutta sä oot iso osa musta. Iso osa mun elämää. Ja mä pyydän taas kerran anteeksi ja toivon et sä ymmärrät, etten tarkota sitä pahalla tai tahallaan. Ja että mä yritän päästä siitä eroon.

 

Olet tärkeä H.

Ja anteeksi muillekkin, jos olen mustasukkaisuuksissani kohdellut teitä huonosti. Ainakin aikaisemmin yhtä ja olen siitä pahoillani.

Olet tärkeä S.

 

Mut tälläin mä oon.

Ja onneks te vissiin tykkäätte musta tällässeen. Vaikka oonkin välillä aika ärsyttävä.